Monia suomalaisia huolettaa, miten käy Suomen perusterveydenhuollon. Ikävä kyllä, monet mittarit osoittavat alaspäin. Terveysasemilla työntekijät vaihtuvat tiheään. Lääkäreitä ja hoitajia turhauttavat kiire, riittämättömät vaikutusmahdollisuudet omaan työhön ja kirjausten sekä byrokratian suuri määrä.

Pahin ongelma on tietenkin se, että hoitoon pääsy takkuaa. On ymmärrettävää, että moni suomalainen pitää tilannetta kestämättömänä. Emmehän hyväksyisi sitäkään, että vain puolet lapsista pääsee aamuisin kouluun. Miksi toimiva perusterveydenhuolto ei voisi olla samanlainen itsestäänselvyys kuin peruskoulu? 

Mikä mättää? Nähdäkseni meillä on ratkaistavana kolme ongelmaa: 1) terveysasemille ei saada riittävästi kokeneita yleislääkäreitä, 2) lääkäripulaa on alettu paikata kalliilla vuokratyöllä, 3) potilaan näkökulmasta hoito on pirstaloitunut. Liian usein vastassa on uusi lääkäri tai hoitaja, joka ei tunne potilasta.

Tilannetta on turha jäädä voivottelemaan. Olemme Länsi-Uudellamaalla huomanneet, että ongelmiin on käytännöllisiä ratkaisuja. On ilahduttavaa, että Petteri Orpon hallitus on alkanut määrätietoisesti edistää omalääkärimallia. Parhaimmillaan se voi ratkaista kaikki edellä mainitut ongelmat yhdellä iskulla.

Ratkaisee lääkäripulan ja lisää hoidon vaikuttavuutta

Monissa maissa omalääkäri on itsestäänselvyys. Esimerkiksi Norjassa on käytetty pitkään siihen perustuvaa mallia. Se rakennettiin noin 20 vuotta sitten ja sen seurauksena lääkärivaje alkoi korjaantua nopeasti. Norjalaiset pitävät omalääkärijärjestelmää terveydenhuoltonsa tärkeimpänä asiana.

Omalääkärimalli on potilaan näkökulmasta ylivertainen. Hänellä on lääkäri, jonka hän tuntee nimeltä, ja tuttu lääkäri muistaa potilaan ja hänen elämänsä yksityiskohdat. Ei tarvitse joka kerta alkaa selittää vaivojaan alusta. Omalääkäri parantaa ihmisten luottamusta terveydenhuoltoon.

Omalääkärimalli tuo tehokkuutta. Vastaanotolla voidaan keskittyä itse asiaan, kun aikaa ei kulu potilaan historiaan tutustumiseen ja tietojen dokumentointiin seuraavalle lääkärille.

Tutkimusnäyttöä hoidon jatkuvuuden hyödyistä on kertynyt runsaasti. Se parantaa merkittävästi hoitotuloksia ja alentaa jopa kuolleisuutta. Jos omalääkärimalli olisi lääke, sen käyttöönottoa ei mietittäisi hetkeäkään.

Toteutukseen eri vaihtoehtoja

Omalääkärimalli voidaan toteuttaa eri tavoin. Länsi-Uudellamaalla on saatu lupaavia tuloksia ammatinharjoittajamallista. Siinä lääkärit ovat pienyrittäjiä, jotka saavat hoitaakseen sovitun määrän asukkaita. Yhden lääkärin vastuulle voi tulla esimerkiksi 1500 ihmistä. Oma tuttu lääkäri ja hänen työparinaan toimiva hoitaja ovat potilaalle ensimmäinen portti koko terveydenhuollon järjestelmään.

Miksi tällainen malli? Miksi omalääkärit eivät voisi olla perinteisessä virkasuhteessa? Tarvitsemme varmasti monia erilaisia malleja, mutta ammatinharjoittajamallilla on omat kiistattomat etunsa. Se voi olla ratkaisu myös terveysasemien lääkäripulaan.

Ammatinharjoittajamalli on lääkärin näkökulmasta houkutteleva. Se antaa hänelle vapautta ja vastuuta. Se antaa lääkärille merkittävän roolin siinä, että hoidon jatkuvuus toteutuu. Hyvinvointialue voi asettaa yrittäjälääkärille fiksuja kannustimia helpommin kuin virkajärjestelmässä on mahdollista. 

Ammatinharjoittajamalli on erinomainen tapa tuoda yksityinen yritteliäisyys monimutkaiseen terveydenhuollon maailmaan. Se kannustaa yksilölliseen vastuunottoon, mikä ei ole julkisella sektorilla aina selviö. Samalla sillä torjutaan se, että yritykset voivat käyttää hyväkseen julkisen järjestelmän valuvikoja. 

Länsi-Uudellamaalla on toistaiseksi kokemuksia yhden ammatinharjoittajalääkärin työstä. Hoidon saatavuus on ollut erinomaista ja hoidon jatkuvuus erittäin korkea. Uusia yrittäjiä on aloittamassa alkuvuonna 2025. Ammatinharjoittajamallin rinnalla kokeillaan virkalääkäreiden omalääkärimallia.

Myönteiset kokemukset puhuvat omalääkärimallin puolesta

Näin kokemustaan kuvaa ensimmäisessä kokeilussa mukana oleva yrittäjälääkäri: ”Homma toimii, pientä osien rasvausta ja hiomista vielä. Tässä yhdistyy terveyskeskustyön ja privaatin parhaat puolet, kombinoituna hoidon jatkuvuuden tuomiin massiivisiin etuihin sekä lääkärille että potilaalle.​” 

Samansuuntainen on kokemus myös hoitajalla: ”Olen tehnyt urallani monipuolisesti erilaisia töitä, mutta koskaan aiemmin minulla ei ole ollut tällaista mahdollisuutta kehittää omaa työtäni. Ja kun potilas on aiemmasta tuttu, työni on paljon helpompaa ja mielekästä. Potilaat huokaisevat helpotuksesta, kun sama henkilö jatkaa heidän hoitoaan.”