Tanskan työmarkkinajärjestelmä
Sanna Kurronen
Ekonomisti
Tietoa kirjoittajasta
Sanna Kurronen on valtiotieteiden tohtori ja ekonomisti, joka seuraa ja analysoi maailmantaloutta Suomen Pankissa. Aiemmin hän on työskennellyt Suomen talouspolitiikan parissa Elinkeinoelämän valtuuskunnassa.
Pitkällä aikavälillä kansantalouden hyvinvoinnin koheneminen syntyy työn tuottavuuden kasvusta. Tuottavuus syntyy teknologian kehityksestä, mutta ennen kaikkea sen paremmasta käytöstä. Sekä pääomainvestoinnit, eli paremmat työvälineet, että investoinnit osaamiseen, esimerkiksi koulutus, ruokkivat tuottavuuden kasvua.
Työpaikkoja syntyy ja katoaa jatkuvasti. Työvoiman liikkuminen työpaikasta toiseen ja työttömyydestä tai työmarkkinoiden ulkopuolelta työllisiksi on tärkeä tuottavuuskasvua synnyttävä tekijä. Kuihtuvasta tuotannosta virtaa työvoimaa kasvaviin yrityksiin ja tämä niin kutsuttu luova tuho on merkittävä tuotannon ja tuottavuuden kasvun lähde (Causa ym. 2021).
Työvoiman liikkuvuus on vähentynyt selvästi länsimaissa viimeistään finanssikriisistä alkaen. Se on todennäköisesti merkittävä tekijä samaan aikaan tapahtuneen tuottavuuskasvun hidastumisen taustalla. Yhdysvaltalaisella aineistoilla on arvioitu, että työstä työhön -siirtymien väheneminen painoi kokonaistuottavuuden kasvua 0,5–0,7 prosenttia vuosina 2009–2011 (Mukoyama 2014). Työvoiman liikkuvuus on vähentynyt Yhdysvalloissa muun muassa väestön ikääntymisen, yrittäjyyden vähenemisen sekä koulutusasteen nousun takia. Nuoret ja vähemmän koulutetut siirtyvät työstä työhön useammin kuin vanhemmat ja koulutetummat työntekijät, ja eniten työvoiman vaihtuvuutta on nuorissa yrityksissä.
Vaikka työstä työhön -siirtymät ovat länsimaissa vähentyneet, Tanskassa työvoiman liikkuvuus on korkea verrattuna lähes mihin maahan tahansa. Vain Yhdysvalloissa työvoima liikkuu vielä selvästi enemmän työpaikkojen välillä. Tanskan työmarkkinamalli ylläpitää työmarkkinoiden dynamiikkaa yhdistämällä joustavat palkkaus- ja irtisanomiskäytännöt yrityksille sekä korkean, mutta voimakkaasti velvoittavan sosiaaliturvan työttömille. Joustavuus sovittaa työvoiman määrää ja osaamista kulloiseenkin tilanteeseen, tehostaa tuotantoa ja tukee talouskasvua (Kreiner ja Svarer 2022).
Tanskassa irtisanominen on erittäin helppoa. Jopa terveysongelmista kärsivien irtisanominen onnistuu. Vain raskaana olevilla on hieman muita vahvempi irtisanomissuoja. Helppo irtisanominen mahdollistaa myös palkkaamisen matalalla kynnyksellä. Virherekrytoinneista on helppo irtautua ja siksi palkkaamiseen liittyvät riskit ovat pieniä. Työmarkkinat ovat siis matalan irtisanomissuojan ansiosta Tanskassa hyvin dynaamiset ja se on todennäköisesti yksi Tanskan korkean tuottavuuden tason taustatekijä.
Vakuutus työttömyyden varalta on kuitenkin Tanskassa hyvä, mikä vähentää työttömäksi jäämisen kustannuksia yksilön näkökulmasta. Aktiivinen työvoimapolitiikka taas vauhdittaa työttömien uudelleentyöllistymistä. Tanskassa siirtymät työttömyydestä ja työvoiman ulkopuolelta takaisin työllisyyteen ovatkin poikkeuksellisen nopeita eurooppalaisessa vertailussa.
Työstä työhön -siirtymät tuottavuuden lähteenä
Työvoiman liikkuvuus on tärkeä kanava osaamisen ja tiedon siirtymiselle taloudessa. Työntekijöiden siirtyminen työpaikkojen välillä voi vauhdittaa oppimista, kun muualla hyväksi todettuja toimintatapoja tai tietoa siirtyy uuteen ympäristöön. Lisäksi erilaisen osaamisen yhdistyminen voi tuoda tuottavuushyötyjä. Työntekijät toimivat myös yhteistyön lisääjinä vanhan ja uuden työpaikan välillä. (Maliranta ym. 2009.)
Työpaikan vaihtaminen hyödyttää usein myös työntekijää parempien ansioiden muodossa, kun työntekijä löytää itselleen sopivamman tehtävän. Erityisesti alhaisen työttömyyden vallitessa työpaikkaa vaihtamalla saa selvästi työpaikkaansa jääviä korkeamman palkankorotuksen (Fornaro ja Maliranta 2022). Toisaalta työpaikan vaihtaja korjaa itselleen vain pienen osan hyödyistä ja valtaosa menee työntekijän palkanneelle yritykselle, sekä siellä jo olleille työntekijöille, jotka hyötyvät uuden työntekijän tuomasta tuottavuuskasvusta (Stoyanov ja Zubanov 2014).
Lomautukset, joilla pyritään turvaamaan työnantaja-työntekijä-suhteen säilyminen matalasuhdanteen yli, näyttävät vähentäneen työvoiman liikkuvuutta ja siten heikentäneen työpaikojen ja työntekijöiden yhteensopivuutta työmarkkinoilla koronapandemian aikaan. OECD on arvioinut ammatillista yhteensopimattomuutta työmarkkinoilla pandemian ympärillä. Työpaperissa (Ciminelli et al. 2024) tutkitaan Indeedin aineiston avulla työpaikkailmoitusten ja niiden klikkausten dynamiikkaa 19 maassa.
Tutkijat arvioivat aineistoon perustuen, että covid-19 pandemiasokki lisäsi ensin ammatillista yhteensopimattomuutta (mismatch) työmarkkinoilla voimakkaasti. Vuoden 2022 loppuun mennessä yhteensopimattomuus oli palannut pandemiaa edeltävälle tasolle, mutta palautuminen oli huomattavasti hitaampaa maissa, joissa oli käytössä osa-aikalomautuksen tyyppisiä järjestelyjä. USA:ssa, jossa lomautusten sijaan työntekijät irtisanottiin ja valtio tuki kotitalouksia kokonaissummatulonsiirroilla, työn tuottavuus on kasvanut voimakkaasti pandemian jälkeen. Syyksi on arvioitu työvoiman aiempaa parempaa kohdentumista. Euroopassa vastaavaa tuottavuuden kohenemista ei ole nähty.
Tanskassa työvoiman liikkuvuus jää länsimaiden joukossa jälkeen ainoastaan Yhdysvalloista. Työntekijät liikkuvat paljon sekä suoraan työstä työhön että työllistyvät nopeasti uudelleen jäätyään työttömiksi tai työvoiman ulkopuolelle.
Alhainen irtisanomissuoja lisää osaltaan työsuhteiden päättymisiä Tanskassa ja työsuhteita päättyy verrattain paljon (Causa ym. 2021). Vaikka irtisanomiseen päättyvät työsuhteet johtavat keskimäärin aiempaa heikompilaatuisempaan ja huonommin palkattuun työsuhteeseen, tutkimusnäytön perusteella pelkkä alhainen irtisanomissuoja ei johda näihin negatiivisiin seurauksiin. Bassanini ja Garnero (2013) osoittavat, ettei alhainen irtisanomissuoja johda heikompilaatuisiin työsuhteisiin, alan vaihtoon, työttömyyteen tai ajautumiseen työvoiman ulkopuolelle. Sen sijaan se lisää työstä työhön -siirtymiä alan sisällä.
Tuottavuus Tanskassa on kansainvälisessä vertailussa erittäin korkea. Suomi on jäänyt verrokkimaitaan tuottavuudessa jälkeen erityisesti tietointensiivisissä palveluissa. ICT-investointeja sekä investointeja tutkimukseen ja kehitykseen on tehty Suomessa liian vähän. (Pohjola 2020.)
BKT tehtyä työtuntia kohti 2021, % suhteessa Yhdysvaltoihin
Kuvio. Työn tuottavuus jää Suomessa jälkeen verrokkimaista. Lähde: OECD.
BKT tehtyä työtuntia kohti, PPP, kiintein 2015 hinnoin
Kuvio. Lähde: OECD, Macrobond.
Suomi sen sijaan on jäljessä verrokkimaitaan työn tuottavuudessa ja viime vuosikymmenen kehitys on ollut erittäin heikkoa. Tuottavuuden kompastuskivi on resurssien, erityisesti työvoiman allokaatio, jossa olisi Suomessa paljon parannettavaa (Dai ym. 2022). Käytännössä siis työntekijät eivät liiku riittävän aktiivisesti heikommin tuottavista paremmin tuottaviin yrityksiin.
Kuinka työvoiman liikkumista voi vauhdittaa?
Työvoiman liikkuvuutta voi lisätä monin tavoin. Joustavat palkkaus- ja irtisanomiskäytäntöjen lisäksi esimerkiksi ammattien sääntelyn vähentäminen ja alueellisen liikkuvuuden vauhdittaminen voivat lisätä tuottavuutta tukevaa liikkumista työpaikkojen välillä. Toisaalta työvoiman liikkuvuus on vain yksi tuottavuutta vauhdittava tekijä, eikä sen pidä olla itse tarkoitus. Esimerkiksi vähemmän koulutettu työvoima kyllä liikkuu työpaikkojen välillä koulutettuja useammin, mutta myös koulutustason noston tiedetään toimivan tuottavuuskasvun lähteenä.
Ammatillinen sääntely
Moniin ammatteihin pääsyä rajoitetaan sääntelyllä. Joihinkin tehtäviin vaaditaan tietty tutkinto ja vielä sen lisäksi oikeuksien vahvistaminen jonkin viranomaisen taholta, kuten esimerkiksi lääkäreillä. Mutta erilaisia viranomaisen myöntämiä lupia tarvitaan myös vähemmän ilmeisillä aloilla. Esimerkiksi monilta ravintolatyöntekijöiltä vaaditaan Suomessa anniskelu- tai hygieniapassi. Tällainen ammatillinen sääntely vähentää työvoiman liikkuvuutta ja alentaa tuottavuutta eikä paranna palveluiden laatua (Bambalaite ym. 2020).
Tanskassa ammatillinen sääntely on vähäistä, mikä osaltaan parantaa työvoiman liikkuvuutta. Siinä missä EU:ssa keskimäärin 22 prosenttia työvoimasta toimii tehtävissä, joissa vaaditaan jonkinlainen viranomaislupa ammatin harjoittamiseen, Tanskassa osuus on EU:n alhaisin, vain 14 prosenttia. Tiukkaa sääntelyä voidaan poistaa tai korvata kevyemmillä sertifioinneilla, joissa esimerkiksi alan työnantajajärjestöt tai vastaavat tarjoavat vapaaehtoisia sertifikaatteja (esimerkiksi kiinteistönvälittäjien LKV-tutkinto). Tämä helpottaisi työvoiman liikkumista ja erityisesti siitä hyötyisivät hauraassa työmarkkina-asemassa olevat, kuten nuoret ja maahanmuuttajat.
Alueellinen liikkuvuus
Maantiede helpottaa alueellista liikkuvuutta Tanskassa, sillä etäisyydet ovat kohtuullisen pienet. Korkeakoulutetun työttömän työnhakijan odotetaankin olevan valmis ottamaan työtä vastaan mistä päin Tanskaa tahansa. Tanska jää aluerajat ylittävässä työpaikan vaihtamisessa kuitenkin Euroopan keskikastiin (Kristoffersen 2016).
Toisaalta laaja paikallinen sopiminen antaa tilaa palkoille sopeutua paikallisiin oloihin tilanteessa, jossa työvoima ei liiku paremman tuottavuuden perässä maan sisällä (Ibsen ja Keune 2018). Boeri ja muut (2021) osoittavat, että maassa, jossa on alueellisia tuottavuuseroja, keskitetty palkanmuodostus johtaa korkeampaan työttömyyteen ja alhaisempaan tulotasoon kuin enemmän paikallista sopimista salliva palkanmuodostus. Myös asuntojen hinnat eri alueiden välillä eriytyvät voimakkaasti siten, että matalan tuottavuuden alueilla asuntojen hinnat ovat alhaisemmat kuin korkeamman tuottavuuden alueella. Mikäli alueelliset palkkaerot jäävät pieniksi, muuttaminen korkeamman tuottavuuden ja korkeiden asuntojen hintojen alueelle voi olla työntekijän näkökulmasta kannattamatonta, vaikka se kansantaloutta hyödyttäisikin.
Poghoysanin (2018) mukaan Suomen tapauksessa alhaista alueellista liikkuvuutta selittääkin vain osin pitkät etäisyydet. Vajaa neljännes alueellisen liikkuvuuden vaihtelusta selittyy etäisyyksillä, kun muita tärkeitä tekijöitä ovat asuntojen hintaerot eri alueilla sekä liian pienet palkkaerot alueiden välillä. Keskitetty palkanmuodostus pitää palkat liian samalla tasolla ja siten vähentää työn perässä muuttamisen houkuttelevuutta.
Liikkuvuus maan rajojen yli
Ulkomaiset osaajat tuovat mukanaan tietoja ja taitoja, sekä uusia kauppayhteyksiä taustamaihinsa. Maahanmuuttajat voivat myös tuoda kantaväestön taitoja täydentävää osaamista, jolloin sekä muuttajan että kantaväestön työntekijän tuottavuus nousee.
Järjestelmä voi karkottaa tai houkutella muuttajia. Suomessakin on käytössä esimerkiksi veroporkkana, joka takaa suurituloisille maahanmuuttajille muuta väestöä alhaisemman tuloveroasteen ensimmäisiksi vuosiksi. Veroporkkanoiden toimivuudesta houkuttimena on tutkimusnäyttöä sekä maiden välillä että maiden sisällä.
Monia muitakin keinoja maiden välisen työvoiman liikkuvuuden houkuttelemiseksi on. Lupaprosessien nopeuttaminen, ammattipätevyyksien helpompi hyväksyminen, verotuksen keventäminen, perheenjäsenten työllistymisen edistäminen sekä kansainväliset päiväkodit ja koulut tekisivät Suomesta nykyistä houkuttelevamman paikan myös ulkomaisille erityisosaajille.
Suomi voisi tarjota myös esimerkiksi turistiviisumin kaltaista työnhakuviisumia, jolla voisi tulla Suomeen määräajaksi etsimään työtä ja aloittamaan työnteon ilman oikeutta sosiaaliturvaan ennen pysyvämmän oleskeluluvan saamista. Kausityöntekijöiden kohdalla tällainen järjestely, jossa oikeutta sosiaaliturvaan ei ole, on jo ollut käytössä.
Opit Suomelle
Kuinka tuottavuutta ja talouskasvua vauhdittavaa työvoiman liikkuvuutta voi lisätä:
- Yksilön irtisanomissuojan heikentäminen laskisi palkkaamisen kynnystä.
- Työn perässä muuttamisen helpottaminen esimerkiksi rakentamalla asuntoja sinne, missä on myös työpaikkoja, vauhdittaisi työvoiman liikkumista tuottavampiin työpaikkoihin.
- Lisää markkinoita työmarkkinoille: kun palkat määräytyvät paikallisemmin ja yksilöllisemmin työntekijät sijoittuvat tuottavampiin tehtäviin.
- Vähemmän ammatillista sääntelyä, joka toimii hidasteena erityisesti maahanmuuttajien työllistymiselle.
- Ulkomaisen työvoiman liikkuvuuden vauhdittaminen poistamalla tarveharkinta sekä nopeuttamalla lupaprosesseja.
- Ulkomaisten osaajien olosuhteiden parantaminen esimerkiksi tarjoamalla varmaa koulupaikkaa kansainvälisestä koulusta lapsille sekä tukemalla puolison työllistymistä.
- Lomautusjärjestelmä voi haitata tarpeellista työvoiman liikkuvuutta, joten järjestelmän hyötyjä ja haittoja pitäisi punnita tarkemmin.
Tanskan työpolitiikka edistää nopeaa paluuta työhön
Vastapainoksi Tanskan erittäin alhaiselle irtisanomissuojalle työttömyysturvan korvausaste on hyvin korkea erityisesti pienipalkkaisille. Toisaalta myös työvoimapalveluilla tuetaan paluuta työmarkkinoille. Tanskan työttömyysturvajärjestelmä on kuitenkin kallis: Tanska käyttää aktiiviseen työvoimapolitiikkaan, eli mm. työnhaun tukeen, palkkatukeen ja työttömien kouluttamiseen eniten rahaa OECD-maista suhteessa talouden kokoon. Aktiivisen työvoimapolitiikan menot ovat noin kaksi prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen ja sen lisäksi Tanska käyttää reilun prosentin passiiviseen työvoimapolitiikkaan, eli käytännössä työttömyysetuuksiin.
Tanskan malli, joka yhdistää alhaisen yksilön irtisanomissuojan, hyvän vakuutusturvan työttömyyden varalle ja aktiivisen työvoimapolitiikan on onnistunut painamaan työttömyysasteen eurooppalaisittain matalaksi ja nostamaan työllisyysasteen korkeaksi. (Kreiner ja Svarer 2022.)
Työllisyysaste eri ikäryhmissä eräissä Pohjoismaissa
Lähteet: Eurostat, Macrobond.
Työttömyysaste (ILO:n määritelmä)
Lähteet: Eurostat, Macrobond.
Työvoimapolitiikkaan käytetyt menot luonnollisesti nousevat talouskriiseissä ja koronavuonna 2020 Tanskan menot työmarkkinatoimiin nousivat lähes neljään prosenttiin suhteessa bruttokansantuotteeseen. Samaan aikaan Suomessa menot olivat 2,6 prosenttia BKT:een suhteutettuna. Koronakriisiä edeltävällä viisivuotisjaksolla 2015–2019 Tanskan menot työttömyysturvaan ja aktiiviseen työvoimapolitiikkaan olivat hieman yli kolme prosenttia ja Suomessa noin 2,5 prosenttia suhteessa talouden kokoon. (OECD 2022.)
Tanska on onnistunut painamaan työttömyysasteen selvästi Suomea ja Ruotsia alhaisemmalle tasolle. Toisaalta osa-aikatyön rooli on Tanskassa Suomea suurempi. Kummassakaan maassa vastentahtoisen osa-aikatyön osuus ei kuitenkaan ole kansainvälisessä vertailussa suurta, joten mahdollisesti Suomessa yksi keino nostaa työllisyyttä olisi esimerkiksi yli 65-vuotiaiden lisääntyvä osa-aikatyö.
Tanskan työpolitiikan vaikuttavuutta on tutkittu paljon. Siksi Tanskasta voi hakea keinoja myös esimerkiksi Suomen työpolitiikan tehostamiseen. Alasalmi ym. (2020) käyttävätkin laajasti Tanskan järjestelmästä tehtyä tutkimusta työpolitiikan vaikuttavuuden arviointiin.
Työttömyysturva
Tanskassa passiivisen työttömyysturvajärjestelmän korvausaste on korkea ja kesto pitkä. Toisaalta työttömyyskorvauksessa on noin 2600 euron katto, eli korvausaste jää korkeapalkkaisilla selvästi pienipalkkaisia alhaisemmaksi.
Suomen tapaan Tanskan ansioturva perustuu työttömyyskassajärjestelmään. Työttömyysturvaan ovat oikeutettuja ne työttömäksi jääneet, jotka ovat kuuluneet vähintään vuoden työttömyyskassaan ja tienanneet kassaan kuulumisen aikana viimeisen kolmen vuoden jaksolla vähintään noin 33 000 euroa (kokopäivätyöstä). Työttömyyskorvausta voi saada korkeintaan kahden vuoden ajan kolmen vuoden ajanjakson aikana. Oikeus uuteen täyteen työttömyyskorvausjaksoon palautuu vuoden työssäolojakson jälkeen. Työttömän on myös rekisteröidyttävä työvoimapalveluiden piiriin. Mikäli työttömyys johtuu omasta irtisanoutumisesta, työttömyyskorvausta voi saada vasta kolmen viikon karenssin jälkeen.
Ansiosidonnainen työttömyysturva Suomessa ja vertailumaissa
Taulukko. Lähteet: Arbetsförmedlingen, The Danish Agency for Labour Market and Recruitment , Sosiaali- ja terveysministeriö, JHL.
Heikossa työmarkkina-asemassa olevat voivat erityisesti hyötyä osa-aikatyöskentelyn mahdollistavasta työttömyysturvasta. Tanskassa on havaittu osa-aikatyön toimivan maahanmuuttajien ja nuorten työllistymisen vauhdittajana. Osa-aikatyöhön liittyy kuitenkin haitallinen lukitusvaikutus: osa-aikatyöjaksolla hakeutuminen kokoaikatyöhön on vähäisempää kuin työttömyydestä. (Alasalmi ym.)
Antelias työttömyysturva toimii hyvänä vakuutusturvana työttömyyden varalle, mutta korkea korvausaste myös hidastaa uudelleentyöllistymistä. Korkea korvausaste vähentää painetta etsiä nopeasti uutta työpaikkaa. Sekä työttömyysturvan tason että keston vaikutuksesta työttömyyden kestoon on laaja kansainvälinen tutkimuskirjallisuus. Myös Suomesta on näyttöä, jonka mukaan työttömyysturvan keston pidennys pitkittää työttömyyttä noin 15 prosenttia pidennyksestä. Siksi työttömyysturvan tason tai keston lyhentäminen laskisi todennäköisesti työttömyyttä myös Suomessa.
Toisaalta työttömyys on mahdollista painaa alas myös aktiivisen työvoimapolitiikan avulla. Tanskassa työttömyysturvan korkean korvausasteen vastapainona on voimakkaasti velvoittava aktiivinen työvoimapolitiikka, joka tukee nopeaa paluuta työhön. Tällainen järjestelmä on kuitenkin varsin kallis.
Aktiivinen työvoimapolitiikka
Anteliaan passiivisen työttömyysturvan lisäksi myös aktiivinen työvoimapolitiikka on Tanskassa runsasta. Työttömiltä vaaditaan aktiivisuutta työnhaussa ja valmiutta työllistyä päivän varoitusajalla. Tanskalaiset siirtyvätkin nopeammin työttömyydestä ja työvoiman ulkopuolelta työhön kuin suomalaiset. (Farré ja Rodríguez-Planas 2014.)
Työllisyyspalveluiden vaikuttavuuteen liittyy monia haasteita. Esimerkiksi työllisyyspalveluja kohdentamalla voidaan vauhdittaa jonkun tietyn ryhmä työllistymistä, mutta Tanskassa tehdyissä koeasetelmissa on havaittu syrjäytysvaikutuksia. Mikäli esimerkiksi työnhaun tukea lisäämällä satunnaisesti valitun koejoukon työllistyminen nopeutuu, toimien ulkopuolelle jäävän joukon työllistyminen vastaavasti hidastuu. Tehostetun palvelun piirissä olevat työttömät saavat ikään kuin ohituskaistan avoimiin työpaikkoihin. Siksi hyödyt toimista koko työllisyyden osalta voivat jäädä vähäisiksi, vaikka vaikutukset koejoukossa olisivatkin selvästi positiivisia. (Alasalmi ym. 2020.)
Aktiivisen työvoimapolitiikan vaikuttavuutta on tutkittu Tanskassa huomioiden myös palveluiden aiheuttamisen kustannusten tuoman verorasitteen. Yksityisen sektorin palkkatuki on havaittu toimivaksi ja kustannustehokkaaksi keinoksi vaikeasti työllistyville päästä työnsyrjään kiinni.
Tanskassa alhaisimpien palkkojen taso on melko korkea, mikä voi rajata osan työvoimasta työllistymismahdollisuuksien ulkopuolelle. Mikäli työnhakijan tuottavuus ei ole alimpien palkkojen tasolla, työllistyminen ei onnistu. Aktiivisella työvoimapolitiikalla yritetään Tanskassa vähentää myös tätä haastetta, sillä työttömillä ja myös työssä jo olevilla on mahdollisuus lisäkoulutukseen (Kreiner ja Svarer 2022). Koulutus on kuitenkin hyvin kallista, eikä sen kustannusvaikuttavuus siksi ole erityisen hyvä. Koulutus maksaa itsessään, mutta sen lisäksi se lukitsee työnhakijan koulutuksen ajaksi pois työmarkkinoiden käytöstä.
Opit Suomelle
Kuinka työllisyyttä voi nostaa ja työttömyyttä alentaa:
- Yli 60-vuotiaiden työllisyyden tukeminen esimerkiksi kohdentamalla työllisyyspalveluita
- Ansioturvan lyhennyksellä työttömyysjaksot lyhyemmiksi
- Jo toteutettujen työllisyyspalveluiden (Pohjoismainen työnhaun malli, kuntakokeilut) vaikuttavuuden seuraaminen.
Lähteet
A-kasser (2022). https://www.a-kasser.dk/unemployment-insurance-in-europe/denmark/ Haettu 12.12.2022.
Alasalmi, J., Henna, B., Kauhanen, A., Leinonen, T., Solovieva, S., Valkonen, T. ja Viikari-Juntura, E. (2020). Työpolitiikka ja työllisyysaste : tutkimukseen perustuvia johtopäätöksiä. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2020:33.
Bambalaite, I., Nicoletti, G. ja von Rueden, C. (2020). Occupational entry regulations and their effects on productivity in services: firm-level evidence. OECD economic department working papers 1605.
Bassanini, A ja Garnero, A. (2013). Dismissal protection and worker flows in OECD countries: Evidence from cross-country/cross-industry data. Labour Economics vol. 21.
Boeri, T., Ichino, A., Moretti, E. ja Posch, J. (2021). Wage Equalization and Regional Misallocation: Evidence from Italian and German Provinces. Journal of the European Economic Association vol 19.
Causa, O., Luu, N. ja Abendschein, M. (2021). Labour market transitions across OECD countries: stylised facts. OECD economic department working papers 1692.
Ciminelli, G., Haramboure, A., Samek, L., Schwellnus,C., Shrivastava, A. and Sinclair, T. (2024). Occupational reallocation and mismatch in the wake of the Covid-19 pandemic.
Dai, S., Kuosmanen, N., Kuusi, T., Kuosmanen, T., Liesiö, J. ja Maczulskij, T. (2022). Misallocation of labor and capital in Finland’s business sector. Publications of the Government´s analysis, assessment and research activities 2022:44.
Fornaro, P. ja Maliranta, M. (2022). Liukumat suomalaisen palkanmuodostuksen joustotekijänä. Kansantaloudellinen aikakauskirja 118.
Hermansen, M. (2019), “Occupational licensing and job mobility in the United States”, OECD Economics Department Working Papers, No. 1585
Hyatt, H. (2015). The decline in job-to-job flows. IZA World of labor
Ibsen, C. L. ja Keune, M. (2018). Organised Decentralisation of Collective Bargaining: Case studies of Germany, Netherlands and Denmark. OECD Social, Employment and Migration Working Papers 217.
Kleven, H., Landais, C., Muñoz, M. ja Stantcheva, S. (2020). Taxation and Migration: Evidence and Policy Implications, Journal of Economic Perspectives 34, 119–142.
Kreiner, C. T. ja Svarer, M. (2022). Danish Flexicurity: Rights and Duties, Journal of Economic Perspectives, vol 36.
Kristoffersen, M. S. (2016). Geographical job mobility and wage flexibility. Danish National Bank.
Kurronen, S. ja Pyykkönen, J. 2021. Jäähyväiset nuivuudelle. Eva analyysi no. 100.
Maliranta, M., Mohnen, P. ja Rouvinen, P. (2009). Is inter-firm labor mobility a channel of knowledge spillovers? Evidence from a linked employer–employee panel. Industrial and Corporate Change, Vol. 18.
Mukoyama, T. (2014). The cyclicality of job-to-job transitions and its implications for aggregate productivity. Journal of Economic Dynamics and Control.
OECD (2022). Public spending on labour markets. Haettu 12.12.2022
Poghoysan, T. (2018). Regional Labor Mobility in Finland. IMF working papers.
Pohjola, M. (2020). Teknologia, investoinnit, rakennemuutos ja tuottavuus: Suomi kansainvälisessä vertailussa. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 2020:5.
Stoyanov, A. ja Zubanov, N. (2014). The distribution of the gains from spillovers through worker mobility between workers and firms. European Economic Review, Vol. 70.
Tuottavuuslautakunta (2019). Tuottavuuden tila Suomessa. Miksi sen kasvu pysähtyi, käynnistyykö se uudelleen? Valtiovarainministeriön julkaisuja 2019:21.
Ward-Warmedinger, M. ja Macchiarelli, C. (2014). Transitions in labour market status in EU labour markets. IZA J Labor Stud 3, 17.
Julkaisija ja tekijänoikeuden haltija:
Kansallinen kulttuurisäätiö s.r. / Ajatuspaja Toivo
Toimitus: Sini Ruohonen
Taitto: Luova toimisto Muka